Conference on Populism as movement and rhetoric – thank you!

The three day conference on Populism as movement and rhetoric finished last Saturday with “Popparin Populismi”, a publicly open discussion event in the centre of Jyväskylä. There populism was examined by a panel consisting of professor Anu Koivunen (University of Stockholm), Professor Sirpa Leppänen (University of Jyväskylä), Emeritus  Professor Erkki Vainikkala (University of Jyväskylä)and literature critic and politician Eila Tiainen. The panel was chaired by the science editor Riitta Koikkalainen.


Riitta Koikkalainen, Eila Tianen, Erkki Vainikkala, Anu Koivunen ,and  Sirpa Leppänen at restaurant Poppari.

The conference was a highly stimulating event with great presentations, and we the organizers want to send are thanks to all the participants of the conference who made this possible. Likewise, we would like to thank the volunteers who helped us to organize the conference and made sure that everything ran smoothly during it.

In the conference, populism was discussed from multiple points of view and in an interdisciplinary atmosphere. In addition to multiple angles to populism, number of accounts were presented about different kinds of populism which vary by the location, time, and their logics of construction. It was, for instance, questioned if populism is the same in Eastern and Western Europe. Moreover, populism was examined as historical phenomenon as well.

Consequently, one of the main teams running through the conference was the question what populism actually is. It was pondered if populism is strategy, ideology or perhaps identifiable by the social logic in accordance which it is constructed.

The conference was started by the welcoming words by the Dean of the faculty humanities, Minna-Riitta Luukka, and dr. Urpo Kovala, the leader of the “populism as movement and rhetoric”-project. In his speech Kovala highlighted the importance of the research on populism, posing also the question what could be the role of academics and researchers in the current political climate.

The opening words were followed by the first keynote lecture, given by the professor Mikko Lehtonen from the University of Tampere. Lehtonen discussed, with conjunctural approach,  about the construction of populism currently in Finland and what elements have been part of its rise.

Link to video:

What’s populism and what it’s not was also the name of the one of the two spotlights held in the conference. In the “What’s Populism and what it’s not”, chaired by the Emeritus Professor Erkki Vainikkala, the panel discussed about the nature of populism.

The nature of populism was central also in the third keynote, held by the professor Yannis Stavrakakis from the Aristotle University of Thessaloniki, where he discussed about the construction of populism and the social logic behind it. Drawing from Lacaan, Laclau and Saussere, professor Stavrakakis theorized how it is typical to populism to be constructed on antagonism and polarization.

Link to video:

The second spotlight was devoted to gender and populism. The spotlight “Is Populism gendered?” was chaired by the dr.Tuija Saresma and professor Sirpa Leppänen. In this session, the discussion centred around the relative absence of gender in research on populism, as well as how and why gender and populism merits particular attention. In addition, it was pondered why are the female populist leaders becoming more prevalent and how are they presented in media. Also intersectionality as approach, as well the need to analyse populist rhetoric and mobilisation as gendering phenomenon were brought up.

The close relationship between media and populism was also under scrutiny in the conference. In the presentations, it was examined on the one hand how media presents populism and populists politicians, and on the other hand how media is also part of creating the imaginaries and stereotypes typical to the populist discourse. Fittingly, the racialization of the Roma people in Ireland by the media was the topic of the second keynote, given by the Professor Eoin Deveroux, from the University of Limerick.

Link to video:

The interdisciplinary nature of the conference guaranteed wide examination of the phenomenon of populism. Thus, In addition to discussing populism as gendered phenomenon and examining its construction in and out of media, the relationship between populism and religion as well populism and immigration and racialisation was also discussed in the conference. Moreover, the “popular” and the populism was under discussion in the session “Populism, art, performance”.

In the session “Populism and religion” it was pondered how the populist leaders use religious rhetoric in Finland and US likewise.  In the session “Populism and hate speech” the relationship of these two was under scrutiny and it was pondered what hate speech is, how it relates to polarization typical to populism, and how it could be countered or addressed.

The counter-actions were central to the last keynote as well, given by the Professor Anu Koivunen from the University of Stockholm.  In her keynote “Anti-populist affects? The political promise of the performative in contemporary Finland” Koivunen discussed about the Flashmob Finlandia, Loldiers of Odin, and the Sisters of Kyllikki as examples of performative politics and how they can create new ways of respond to populism in affective manner. In addition to offering an example and theorisation of “anti-populism”, the keynote of Koivunen highlighted the need to examine the current fascist and extreme right-wing movements, as well their relationship to populism, not excluding the manner they differ from populism.

Thus, even though populism has been and remains to be widely studied phenomenon, it is all but exhausted topic. Instead, it is multifaceted and contemporary topic which still requires examination.



Shani Burke: Ideology and Concelament in the Britain First Solidarity patrol


Eoin Deveroux: Folk Devils and Blonde Angels: Media Framing of Those Blonde Roma Children


Anu Koivunen: Anti-populist affects? The political promise of the performative in contemporary Finland


12890886_1152166238149991_957203631739260543_o (1)

Useful links:

Keynotes can be watched at:

All the abstracts of the conference:

Gendered populism and media discourse

Sentralbanksjefens årstale i februar 2016.

Siv Jensen, leader of the Norwegian Progress party. Photo by Tore Sætre / Wikimedia.


« Une femme dans son temps. ». « Moderne Frau, die sich ungeschminkt zeigt ». ( A Modern woman without make-up or a woman who has no fear to show herself without make-up). Marine Le Pen from FN and Frauke Pötker from AfD have been lately lot in media. Those are the words how the press is writing about them. In main politics Hillary Clinton is presenting herself as “an abuela”, grandmother, on her Twitter account.

What kind of a gap is there between gender and populism? Now in Europe, a woman can be a populist leader. Often the woman is young, educated, active and attractive. Her verbal speech can be aggressive but at the same time she is “protecting France from immigration” or “a single mother”. Are these new leaders of right-wing parties changing the gender of populism? Or is there populism gender? I don´t have any background in specific gender studies but I have studied French politics and linguistics.

Coming from linguistics, I was really happy to attend a conference and a panel called “Populism and gender” in Vienna, where I learned a lot from people who were specialized in that area. While a classic image of a populist is “a vital man” who tells about his manhood (Berlusconi, Le Pen) there is a new generation of younger women. In her new presidential campaign, Marine Le Pen shows herself with cats and she is feeding little lambs on her Facebook account. Some analysts have reacted by saying “Cute!” or “Kitch!” In our spotlight session led by Tuija Saresma we are discussing populism and gender. How and which way far-right leaders are using their gender? What is the situation like in Northern Europe (for example in Finland, Sweden, Norway), where women are in a rather strong social position?

How does populism work there? In Vienna Deborah Tannen gave a key note called “Why journalists write always about hair and they always will”. She talked about how the press represents female politicians. This has been quite funny to follow. Frauke Pötker, a woman from AdP can really use media for her purposes. She “hat keine Angst sich ohne make-up zu zeigen”. Is this away how the press is making women populists acceptable?

Laura Parkkinen

Saksan AfD ja Frauke Petryn retorinen voitto


Frauke Petry


”Pinoccio-presse”. Sana on naurattanut ja herättänyt kohua Saksassa. Pinokkio oli sadun puunukke, jonka nenä alkoi kasvaa yhtä äkkiä. Tätä sanaa on käyttänyt äärioikeistolaisen AfD- puolueen kärkihahmo Frauke Petry lehdistöstä, joka suoltaa hänen mukaansa valheita. Nämä valheet koskevat ennen kaikkea maahanmuuttoa ja siirtolaisuutta.

Saksan AfD (Alternative für Deutschland) on saksalainen äärioikeistopuolue, joka sai aluevaaleissa äänivyöryn.  Se on perustettu vuonna 2013, se kritisoi euroa ja vastustaa maahanmuuttoa. Puolue ei tee yhteistyötä Pegidan kanssa. Ranskassa Front National toivotti ”veljespuolueensa” tervetulleeksi ja onnitteli sitä vaalien jälkeen. Saksassa äärioikeistopuolue nousee muuta Eurooppaa myöhemmin, koska sillä on erilainen menneisyys natsismin takia.

Huomiota on herättänyt ennen kaikkea sen keulahmo Frauke Petry, hänen esiintymisensä ja retoriikkansa. Petry on vuonna 1975 syntynyt kemian tohtori ja yrittäjä, jolla on neljä lasta. Televisio-ohjelmassa ”Hart aber fair” (Kovaa mutta reilua) Petry vei koko tilan, muiden nyökytellessä vieressä.

Millaisia ovat Petryn käyttävät retoriset keinot?

  1. Sanat. Pinoccio-presse. Aluksi AfD  puhui ”Lügen-pressestä” eli valehtelijalehdistöstä. Lopulta Petryn toteaa ystävällisesti :”Myös journalistit ovat ihmisiä”. Näin retoriikka palautui hyväksyttäviksi. Petry on lahjakas taiteilemaan ilmauksia hyväksytyn ja ei hyväksytyn alueella.  Hän käyttää usein ilmaisua ”Das ist zum Spass” Loppupeleissä asia on vitsi ja huumoria. Tehokeinona on siis huumori, joka näyttäytyy vastapuolen kustannuksella. Sanat ovat kuvailevia uudissanoja.
  2. Tila ja puhe. Reden.reden. reden. Petry saattoi televisiossa puhua keskeyttämättä ja käyttää runsaasti puhetilaa. Näin hän teki ohjelmassa ”Hart aber Fair.”
  3. Teema ei ole teema. Petry on taitava pyörtämään puheensa ja sanansa. ”Tästä ei ole kyse”. Kun toimittaja kysyy asylista (turvapaikka) – hän toteaa, että ”Asyl ist kein thema”. Asioiden pyörtäminen.
  4. ”Die andere auch”. Petry syyttää muita puolueita. ”Ei me, mutta muut”. Hän toteaa että AfD on saanut useita vihameilejä, kuten muut puolueet.
  5. Wir. Me. Me AfD:ssa. Me AfD:ssa olemme tätä mieltä.
  6. Kova retoriikka. Naisen suuhun voi laittaa kovempia asioita kuin miehen. Esimerkiksi Marine Le Pen ”haluaa suojella maataan”.  Petry on todennut, että maahanmuuttajat eivät ole tervetulleita Saksan maaperälle. Puolue saa kannatusta mm. CDU:n kannattajilta, joille Angela Merkel on liian liberaali.

Frauke Petry on oppikirjan esimerkki siitä, miten populisti käyttää retoriikkaa ja mediaa hyväkseen. Die Zeitin haastattelussa ja henkilökuvassa Petryä kuvaillaan termeillä ”eine moderne Frau”, neljän lapsen äiti, jolle ei ole ongelma näyttäytyä ilman meikkiä. Hän kasvoi Itä-Saksassa, mutta kävi koulunsa lännessä.  Marine Le Peniä kuvaillaan myös moderniksi naiseksi ”une femme dans son temps”. Hän ei ole kuitenkaan haastattelun mukaan Petryn esikuva. Vaan, niin Petry ei muista esikuvansa nimeä. Hän on kuitenkin nainen.

Torstaina alkavassa konferenssissa “Populismi liikkeenä ja retoriikkana” keskustellaan niin sukupuolesta populismissa, kuin eurooppalaisista populistipuolueista kuten AfD:sta. Perjantaina 11.30 pidettävä spotlight “Is Populism Gendered?” on kaikille avoin.

Lisää tietoa löytyy osoitteesta:


Lakoff, George: Don’t Think of an Elephant: Know Your Values and Frame the Debate. Chelsea Green Publishing.

Palonen, Kari:  Eine Lobrede für Politiker.

Kirjoittaja VTM, FM Laura Parkkinen on jatko-opiskelija ja tutkija Jyväskylän yliopistossa. Pienenä Laura halusi karjakoksi, mutta nyt Laura tekee väitöskirjaa populismista kommunikaationa. Laura on erityisesti kiinnostunut poliittisesta retoriikasta, Ranskan nykypolitiikasta, Marine Le Penistä, nationalismista, ranskalaisesta politiikan tutkimuksesta, Chavezista ja äärioikeiston naisista

“Populism as movement and rhetoric” Konferenssi


Torstaina alkaa kansainvälinen kolmipäiväinen konferenssimme populismista, jossa tarkastellaan populismin luonnetta yli viidenkymmen tutkijan voimin. Konferenssissa keskustellaan niin populismin vaikeasti määriteltävästä luonteesta, populismin suhteesta uskontoon, populismista sukupuolittuneena ilmiönä, populismin retoriikasta, kuin faniuden, median, ja vihapuheen suhteesta populismiin. Myös maantieteellinen kirjo on laaja: Populismia tarkastellaan läpi Euroopan, Yhdysvaltojen kuin Latinalaisen Amerikankin.

Konferenssin keynotet ovat avoimia kaikille. Keynote puhujina toimivat seuraavat kansainvälisesti tunnustetut tutkijat:

  • Yannis Stavrakakis, Aristotle University of Thessaloniki, Greece. Topic: “Populism, anti-populism and crisis”
  • Anu Koivunen, University of Stockholm, University of Helsinki, “Anti-populist affects? The political promise of the performative in contemporary Finland”
  • Eoin Devereux, University of Limerick. Topic: “Folk Devils and Blonde Angels: Media Framing of Those Blonde Roma Children”
  • Mikko Lehtonen, University of Tampere. Topic: ” Finnish populist nationalism. A conjunctural approach”

Keynotien aikataulut löytyvät täältä:

Keynoteja voi seurata myös live-streamin kautta:

Konferenssi päättyy Lauantaina ja loppuu yleisölle avoimeen tapahtumaan Ravintola Popparissa.

”Popparin populismissa” keskustellaan populismista suomessa. Tapahtuma on ensisijaisesti suomen kielellä. Tilaisuus alkaa kello 15.00.

Tapahtuman facebook-sivu:

Toivotamme kaikki lämpimästi tervetulleeksi niin konferenssin avoimille luennoille kuin Popparin populismiin!

The Bible, the populist, and the preach


The conference on Populism as movement and rhetoric will take place in the University of Jyväskylä. 17-19 March 20016


How does a populist use rhetoric tools? Is there any kind of “populist communication” and how does it work? Which role religion has in it?

“But he is catholic”, said my professor when I was telling him about Timo Soini´s rhetoric and its similarities to pentacostalism in USA. “But so is Jean-Marie Le Pen. He doesn´t use catholic myths either. Even Hugo Chavez is using those evangelical tools.”  It´s common for those populist leaders and for their leadership that they use confession. “I am catholic by confession”, they say, but they don´t use myths or Bible to prove it.

“Bible”, said the supervisor of my MA-thesis when I was still writing it. “Read Bible. They took their language from Bible”, he, a specialist on the Finnish Center party, told me, when I was studying Finnish Rural party. I think this was a really good advice.

Populism is one of most vibrant concepts of political sciences. However, there is not so much research about populism and religion. Dominique Reynie, a French sociologist from Sciences Po, has written a book “Populismes: la pente fatale”, where he points out how populism uses Islam as a target and how religion is in this manner important, but he does not go any any further than that.  His  book from the 2011 shows the difficulties of muslim minority living in France. The new generation faces problems every day. Some imams are using this for their own purposes.

In which way populism uses Christianity and its elements?

Lately I read that Timo Soini, (leader of True Finns and Finnish foreign minister since 2005) is organizing a preach breakfast in Helsinki, where he will be reading a text from  the Bible.  The entry fee is 120 euros . The idea is similar than in White House. Mainly other MEPs and CEOs are invited.

To understand populism as a phenomenon we should study the gap between religion and populism. How and in which way religious populism came to secular Europe? In our panel  “Religion and populism”, in the conference “Populism as movement and rhetoric”, we will be discussing about these topics.

I Hope it will be a fruitful session and after it we will understand populism better! And thank you for my MA supervisor. I am still thankful for all kind of advices I got.

Conference webpage:

Reynié, Dominique: Populismes, la pente fatale. Plon. 2011. Paris.

MA Laura Parkkinen is a phd candidate and researcher at  University of Jyväskylä. When young, Laura wanted to be a milkmaid, but now she is going her dissertation about populism as communication. Laura is especially interested of political rhetoric, the current politics in France, Marine Le Pen. nationalism, the study of French politics, Chavez, and the woman in the far-right.

Pesuainemainos vai oppikirjan esimerkki poliittisesta kommunikaatiosta? Marine Le Penin uuden blogin avaus


Kuvaaja: Stephen Brunet Macphreak. Kuvan kissat eivät liity Le Penin blogiin.

Miksi Marine Le Penin vaalimainos muistuttaa pesuainemainosta, kysellään Ranskassa. Vaalea nainen hymyilee onnellisena meren rannalla hiukset hulmuten vitivalkeassa paidassa ja käpertyy sohvalle television eteen lautasen kera. Ruoho taustalla on vihreää ja meri kovin sininen. Tunnelma uusissa kuvissa on analyytikkojen englantilaisia lainasanoja tapaillen ”cosy”, ”cute” ja myös ” très kitsch”. ”Une femme comme tout le monde”. ”Nainen, äiti, ystävä”.

Kuvilla rakennettu illuusio dediabolisationista

Ranskassa julkaistiin viime viikolla Marine Le Penin uusi blogi ”Carnets d´esperances”. Se avaa samalla samalla Marine Le Penin vuoden 2017 presidentinvaalikampanjan. Blogin on tehtävä olla ”rauhaisa keidas” kaiken mediahälyn keskellä.  Jotenkin aidompi, seesteisempi. Siinä näyttäytyy astetta intiimimpi ”Marine”, jonka elämä valuu heleinä kuvina eteen. Illallisia ystävien kanssa, koti-iltoja, kissan rapsuttelua ja parvekekukkien hoitoa kainosti hymyillen. Nojailua baaripöytään espresson kera  rennossa kulmabaarissa, merta ja myös  kansainvälisiä kokouksia. Kuvilla luodaan rauhoittava tunnelma ja halutaan esittää Marine (tuttavallisesti etunimellä) humaanina ja pehmeänä, astetta intiimimpänä.

« Je suis une femme libre, une mère, une Française et j’ai choisi de m’engager pour mon pays. »

Näin Marine Le Pen esittelee itsensä kuvatekstissä. « Olen vapaa nainen, äiti, ranskalainen ja olen valinnut toimia maani eteen. » Kyseessä on siis tehtävä, jossa ajatellaan altruisesti  m´engager pour mon pays. Ranskalaisten poliitikkojen blogeja tutkineen Lotta Lehden mukaan ranskalaisien blogien tyyli on yhdistelmä lehdistötiedotteita ja pamfletteja. Ne ovat tärkeä väline poliitikon profiloitumisessa. Intiimisyys on lähinnä näennäistä, vaikka blogissa pyritään luomaan suora yhteys (esimerkiksi kysymysten avulla), lukijoiden harvoihin kommentteihin ei aina vastata.

Kissani ja minä

Kyselyjen mukaan 46% ranskalaisilla on negatiivinen kuva Marine Le Penistä. Blogilla halutaan pehmentää tätä imagoa. Vaikka Marine Le Penin diskurssi on usein aggressiivinen, esitetään tässä ennen kaikkea pehmeä puoli. Marine Le Pen puhuttelee teksteissä lukijaa ja kääntää kuvissa katseen pois kamerasta. Hänellä on valkoinen paita ja lukulasit.

Monessa kuvassa on kissa, yhdessä kaksi hevosta. Stanfordin yliopiston  Ranskan kielen ja kirjallisuuden professori Cecile Alduy, joka on kirjoittanut Marine Le Penin retoriikasta, analysoi erityisesti kissojen merkitystä. Hänestä ”kissani ja minä”- kuvat ovat erityisen tärkeitä kun luodaan intimiteettiä ja läheisyyttä äänestäjien ja Marine Le Penin välillä.

Onko kuvissa onnistuttu? On ja ei. Stanfordin yliopistossa opettavan Cecile Alduyn mukaan ne ovat kuin oppikirjaesimerkki poliittisen kommunikaation oppikirjoista. Cecile Alduy luonnehtii Marine Le Penin retoriikkaa ”copy and paste” – retoriikaksi. Tällä hän tarkoittaa sitä, että se osittain on identtistä isä Le Penin kanssa. Kielentutkijat odottavat ennen kaikkea Marine Le Penin vappupuheita, joissa yhdistyvät kansalliset myytit ja ”taistelu eliittejä vastaan.” Tässä kampanjassa kuvalla on aiempaa suurempi osuus.

Alduyn mukaan Marine Le Pen on tehnyt kommunikaatiossaan niin paljon virheitä, että yksin kissat eivät dediabolisationiksi tai normalisoinniksi.

Huomattavaa on kuitenkin blogin ethos, tavallisuuden ja arkisuuden korostaminen. Kun journalistit nimesivät blogin ”pesuainemainokseksi” sisälsi purevaksi tarkoitettu ilmaus hyväksynnän onnistumisesta. Syntyi mielikuva Omolla tai Arielilla vaatteensa pesevästä perheenäidistä, joka on kuin yksi meistä.


Alduy, Cecile: Marine Le Pen prise aux mots. Décryptage du nouveau discours frontiste. Seuil. 2015.

Lehti, Lotta:

Kuva: By Stephan Brunet Macphreak –, CC BY-SA 3.0,

Kirjoittaja VTM, FM Laura Parkkinen on jatko-opiskelija ja tutkija Jyväskylän yliopistossa. Pienenä Laura halusi karjakoksi, mutta nyt Laura tekee väitöskirjaa populismista kommunikaationa. Laura on erityisesti kiinnostunut poliittisesta retoriikasta, Ranskan nykypolitiikasta, Marine Le Penistä, nationalismista, ranskalaisesta politiikan tutkimuksesta, Chavezista ja äärioikeiston naisista

Calais – living in the jungle


Vellovaa savimassaa ja niiden keskellä telttoja. Lapsi imee peukaloaan. Tilannekuvaa Calaisin Junglesta. Ranskan televisio näyttää kun humanitaarisen yhdistyksen kätilö, Carine (etunimellä), vaihtaa kengät kumisaappaisiin ja lähtee jakamaan serviettejä ja hygieniatarvikkeita. Kädessään hänellä on kumihanskat ja suun peittona suojain. Kampaaja kuivaa samalla hiuksiani, kun televisioruudussa kiukkuinen mies häätää televisiokamerat pois kuvaamasta. Kuvaruutu rakeilee ja ohjelma katkeaa. Ulkona vauraassa läntisessä Pariisissa sataa vettä ja leirillä Atlantin rannalla Calaisissa kahlataan savilammikoissa.

La Jungle

Eräs Ranskan tiedotusvälineiden vakiaihe on ollut marraskuusta lähtien Calais, nimeltään ”la jungle”, viidakko. La Jungle ei ole aiheeltaan uusi, se on ollut olemassa vuodesta 1999 lähtien. Vuonna 2002 sisäministeri Nicolas Sarkozy hajotti silloisen Calaisin leirin.

Nyt Ranskan mediassa on herätty uudestaan niihin olosuhteisiin, jotka siellä vallitsevat. Vessoja ei juuri ole, naisista joku on raskaana. Hygieniaolosuhteet ovat toivottomat. Teltoissa elää tuhansia ihmisiä. Calaisissa odotetaan parempaa elämää. Sen uskotaan löytyvän Englannista. Useimmilla ei ole papereita ja heillä on toiveena saada jalansija Ison Britannian työmarkkinoille edes pimeästi. Tiskaamaan, siivoamaan, mitä tahansa. Useilla on sukulaisia siellä ja moni haluaa englanninkielisen koulutuksen. Tällä viikolla Ranskan viranomaiset ovat sanoneet purkavansa leirin eteläosan. Samankaltaisista häädöistä voi lukea lehdistä. Pariisin liepeillä viranomaiset purkavat mustalaisleirin tai Pohjois-Pariisin liepeille muuttaneet syyrialaisleirit. Ranskan hallitus on pystyttänyt loppuvuodesta 2015 Calaisin Jungleen kontteja, mutta niitä varten tarvitaan rekisteröityminen. Sitä ne, joiden suuntana on Englanti, eivät halua tehdä.

Avustusorganisaatiot auttavat päivittäisessä elämässä

Leirillä ”Junglessa” toimivat avustusorganisaatiot, jotka tuovat sinne ruokaa, pyyhkeitä, pullotettua vettä ja hygieniatarvikkeita. Carine (josta televisio näyttää vain selän) on kätilö, joka käy siellä pari kertaa viikossa. Hänellä ei ole juuri yhteistä kieltä kaikkien pakolaisten kanssa. Hän on saanut seuraa nuoresta lääkäristä, joka tekee missioita, viimeksi Haitissa. Kukaan ei maksa lääkärille palkkaa, mutta hän rahoittaa itse itseään ”silloin kun voi”. ”Haluan tehdä velvollisuuteni. Tämä on kansallinen häpeäpilkku. Olosuhteet ovat ehkä pahimmat missä olen ollut. Ja olemme Euroopassa”, sanoo nuori mies.

Carinen mukaan leirillä on tuberkuloosia ja muita tauteja, jotka leviävät nopeaan. Ihmiset näkevät painajaisia. Carinen alaa ovat ennen kaikkea raskaana olevat naiset. Hän on todistanut keskenmenoja. Koko leiri on pystytetty saviselle maalle. Kun Atlantin rannikolla sataa tauotta, kaikkialla on märkää. Silti vapaaehtoiset eivät luovuta. Alueelle on pystytetty koulu, jossa opetellaan taivuttamaan ranskan verbejä. Tulkkien avulla asioidaan viranomaisten kanssa. Tarkkaa lukua siitä, montako ihmistä leirillä on ei ole. Carine arvelee siellä olevan n. 4 000-5 000 ihmistä.

La Jungle – synonyymi pakolaisuudelle

La Junglesta on tullut vähitellen synonyymi Euroopan pakolaisvirroille. Se näyttää selvästi sen, kuinka yhä useampi yrittää Eurooppaan. Pakolaiset ovat Eritreasta, Sudanista, Afganistanista ja Syyriasta, lähteneet konfliktialueilta tai elintason perässä, yhdistelmä näitä kaikkia. Ranskalaiset viranomaiset ovat hajottaneet leirin, mutta usea kääntyy takaisin jalkaisin. Suosituin maa on Saksa, jonne on yrittänyt 300 000 ihmistä.

Calaisin satamaa valvotaan, mutta silti moni yrittää sieltä Eurotunneliin ja sitä kautta Britanniaan. Heinäkuussa 2015 yhdellä viikolla 3500 ihmistä ylitti kanaalin Daily Mailin mukaan. Ranskan viranomaiset ovat voimattomia ja käyttäytyvät jopa uhkaavasti. Peter Sutherlandin, joka on erityisedustaja YK:n siirtolaisuusasioissa, mukaan vapaa liikkuvuus on uhattuna. Carine heittää televisiossa kumisaappaat jalastaan. Hänen työvuoronsa on ohi.

Kirjoittaja VTM, FM Laura Parkkinen on jatko-opiskelija ja tutkija Jyväskylän yliopistossa. Pienenä Laura halusi karjakoksi, mutta nyt Laura tekee väitöskirjaa populismista kommunikaationa. Laura on erityisesti kiinnostunut poliittisesta retoriikasta, Ranskan nykypolitiikasta, Marine Le Penistä, nationalismista, ranskalaisesta politiikan tutkimuksesta, Chavezista ja äärioikeiston naisista

Donald Trump ja Flesch-Kincaidin kielitesti



Sarah Palin ja Donald Trump. Kuvan ottanut Alex Hanson-Flickr, CC BY 2.0,

”Free trade is terrible. Free trade can be wonderful if you have smart people. But we have stupid people!” Yhdysvaltalaisen republikaanien presidenttiehdokkaan Donald Trumpin suosion taustalla voidaan nähdä samoja mekanismeja ja samaa retoriikkaa kuin eurooppalaisten populistijohtajien. Mistä Trumpin suosio kertoo? Mitä yhteistä Donald Trumpin suosiossa on talouskriisiin ja eurooppalaiseen oikeistopopulismin suosioon?

Kielellisesti Trump käyttää yksinkertaista ja sanavarastoltaan ohutta kieltä. Flesch-Kincaidin kielitestin mukaan, joka kehitettiin Yhdysvaltain laivastoa varten, Trumpin kieli on lapsen tasolla ymmärtää ja hyvin konkreettista. Toki Flesch-Kincaidin kielitesti toimii parhaiten kirjoitetussa tekstissä eikä ole näin luotettava, mutta suuntaa antava se on. Trumpin sanavarastoon kuuluvat sellaiset taajan käytetyt ilmaukset kuten ”stupid”, ”great” ”good” ja ”bad”.

Amerikkalaisen populismin traditio ja historia

Amerikkalainen populismi syntyi agraaripopulistisena liikkeenä. The People´s Party perustettiin 1890, ja se puolusti maanviljelijöiden oikeuksia sekä vastusti eliittien valtaa. The People´s Party kukistui 1908. Vuonna 2009 perustettu organisoitumaton Tea Party, joka tunnetaan Suomessa teekutsuliikkeenä, vastustaa verotusta ja haluaa pienentää julkista sektoria. Useissa tutkimustraditioissa, erityisesti ranskalaisessa, populismi ymmärretään ennen kaikkea poliittisena tyylinä. Presidenttien puheissa on pitkä ”kansaa puolustava” traditio.

Populistitutkija Margaret Canovan nimeää yhdeksi populismin alalajiksi vaalipopulismin. ”Ovatko kaikki amerikkalaiset poliitikot populisteja?” kysyy ranskalainen, Yhdysvaltoihin erikoistunut professori Pierre Mandrini artikkelissaan ja viittaa presidentti Bill Clinton kirjoittaman kirjan nimeen ”Putting People First” 1993. Siinä Clinton vastustaa eliittejä ja asettaa kansan ”People” ensiarvoiseen asemaan. ”Donald Trump has tapped into America’s great populist tradition by speaking to concerns of working class voters”, totesi Sarah Palin. Millaisia yhteneväisyyksiä Trumpilla on eurooppalaisten populistien puheisiin ?

Hyvä pahaa vastaan ja korjaaja

Donald Trumpin puheissa hyvä taistelee pahaa vastaan. Hän antaa yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin ja esittää itsensä korjaajana. (”Health care? We are going to fix it!”) Hän esittää sen, miten ”tavalliset ihmiset tuntevat, ja mitä poliitikot pelkäävät sanoa”.

Tositelevisiotähti ja biljonääri Donald Trump ei ole ammattimainen poliitikko, vaan liikemiehenä systeemien ulkopuolelta tuleva outsider. Televisio-ohjelmista ja yrittäjyydestä tunnetun Silvio Berlusconin tarinassa ja esiintymissä on jotain samaa kuin Trumpin. Silvio Berlusconi aloitti uransa ovelta ovelle pölynimurikauppiaana.

Hän onnistui kertomaan jokaiselle asiakkaalle tarinan, jonka tämä halusi kuulla. Samaa Berlusconi sovelsi politiikkaan. Hän ikään kuin teki kuluttajatutkimuksen siitä, mitä italialaiset halusivat kuulla. Trump ja Berlusconi korostavat yrittämisen eetosta (voit tehdä mahdottomasta totta, Sinä onnistut! Self-made-man), machoilua, storytellingiä ja esiintyvät rehvakkaasti. Berlusconin suosion taustalla on myös impoliteness, tietoinen normien rikkominen ja esiintyminen viihdyttäjänä, ”The Comedian of Politics”. Harva eurooppalainen populisti on Berlusconin tavoin televisiokanavia omistava miljonääri, mutta rehvakkuus on osa esiintymistä. Berlusconi kertoi seuraajilleen, että heillä on mahdollisuus tulla hänen kaltaisikseen. ”Seuratkaa minua, teillä on mahdollisuus tulla minun kaltaisikseni”, sanoi hän. Samalla tavalla Donald Trump nostaa itsensä esikuvaksi. Kun perinteiset puolueet ja tavalliset puolueet puhuvat eurokriisistä abstraktein kääntein, populistiset puolueet ja Donald Trump konkretisoivat asioita.

Siirtolaisuus syntipukkina

Donald Trump on esittänyt kiisteltyjä lausumia siirtolaispolitiikasta ja meksikolaisista. Siirtolaisuutta on käytetty syntipukkina erityisesti Euroopan äärioikeistossa. Siirtolaisuudessa uhka nähdään ennen kaikkea ulkopuolelta tulevana ja se vahvistaa samalla nationalismia.

Vaikka poliittisen kommunikaation traditio Yhdysvalloissa ja Euroopassa on erilaista, talouskriisin keskellä valtaan nousee samantyylinen ”epä” poliitikko, joka sanoo asiat suoraan ja selkeästi, edustaa kansaa, osaa viihdyttää. ”The Donald story” ei ole vielä alkanut kunnolla, mutta sillä on selkeät vastineensa Euroopassa.

Alkuperäinen artikkeli on ilmestynyt Ulkopolitistissa ja sitä on muokattu.

Kirjoittaja VTM, FM Laura Parkkinen on jatko-opiskelija ja tutkija Jyväskylän yliopistossa. Pienenä Laura halusi karjakoksi, mutta nyt Laura tekee väitöskirjaa populismista kommunikaationa. Laura on erityisesti kiinnostunut poliittisesta retoriikasta, Ranskan nykypolitiikasta, Marine Le Penistä, nationalismista, ranskalaisesta politiikan tutkimuksesta, Chavezista ja äärioikeiston naisista



LTI Lingua Tertii Imperii, La langue de troisieme Reich – Kolmannen valtakunnan retoriikka ja myrkylliset sanat



Victor Klempererin muistolaatta Berliinissä.

Mitä tarkoittaa “diffamieren”? Millaista kieltä käytettiin kolmannen valtakunnan synnyinilmoituksissa tai kuolinilmoituksissa? Miksi natsit suosivat erityisesti neologismeja? Saksalainen kielititieteilijä Victor Klemperer analysoi muistiinpanoissaan kolmannen valtakunnan retoriikkaa ja painottaa kielen merkitystä kolmannen valtakunnan nousussa. Kieli ylettyi myös kuolinilmoituksiin, joissa ilmoitettiin sotilasarvo ja usko Führeriin.

Victor Klemperer oli saksalainen kielitieteilijä ja professori, joka menetti yliopistollisen virkansa natsien valtaannousun myötä ja työskenteli sittemmin tehtaassa. Sodan päätyttyä hän palasi Dresdeniin. Hän kirjoitti vuosina 1933-1934 muistikirjan LTI (Lingua Tertii Imperii) – La langue de troisieme Reich, joka sisältää merkintöjä natsien käyttämästä kielestä. Aineistonaan hän on käyttänyt esimerkiksi Adolf Hitlerin radiopuheita, keskusteluja, esitteitä, synnyinilmoituksia, kuolinilmoituksia ja kirjoja. Sekä Klemperer että muistikirja selvisivät sodasta. Saksaksi se julkaistiin vuonna 1947. Klemperer kuvaa elävästi kielen rytmiä ja toistoa, jota hän kuunteli.

Sanat kuin arsenikkia

Usea natsien käyttämä ilmaus jäi pysyvästi saksan kieleen, vaikka sodan jälkeen Göringstrasset ja Hitler Alleet muuttivat nimensä. Klemperer kiinnitti esimerkiksi huomiota sellaisiin ilmauksiin kuin “charakterlich”, joka jäi kieleen toisen maailmansodan päätyttyä. Klempererin mukaan usea “myrkyllinen” sana jäi elämään sodan jälkeen. Ne ovat hänen mukaansa kuin arsenikkia, niitä voi ottaa pieninä annoksina, eikä vaikutusta huomaa. Sitten yhtäkkiä niiden myrkyllinen vaikutus leviää.

Victor Klempererin mukaan natsit eivät juuri uudistaneet saksan kieltä, vaan käyttivät vanhahtavia saksalaisia ilmauksia. Yksi tälläinen ilmaisu on ewig. Kolmas valtakunta omaksui joitain ulkolaisperäisiä ilmauksia kuten diffamieren (schlechtmachen). Diffamieren oli Hitlerin usein käyttämä sana, jonka merkityksen vain harva tunsi. Mitä sillä tarkoitettiin? Sen synonyymi slechtmachen oli huomattavasti voimakkaampi. Kolmannen valtakunnan kielessä oli useita lyhenteitä kuten “Knif” (Kommt nicht in frage), jotka olivat peräisin berliiniläismurteesta. Se mitä kolmas valtakunta teki laajemmin kielelle, oli sanojen painoarvon muuttuminen. Niihin tuli selkeä arvolataus.

Volkskörper ja ylpeä ilo

Eräs erityinen Hitlerin käyttämä kielellisten ilmausten ryhmä ovat erilaiset ruumillisuuteen ja urheiluun liittyvät ilmaukset kuten Volkskörper (corps du peuple). Synnyinilmoituksissa puhuttiin “joie fière” (ylpeästä ilosta). Kuolinilmoituksissa taas “Il est mort avec une inébranlable dans son Führer”. Führer oli siis Luojan tilalla, kaikkivaltias, johon uskottiin.

Klempererin kirja LTI on ennen kaikkea muistikirja, mutta kuten ranskankielisen teoksen Alain Brossatin jälkisanat osoittavat, kantautuu sen painoarvo nykypäivään ja sen kritiikkiin sekä osoittaa erilaisten sanojen painoarvon. Useita natsien käyttämiä ilmaisuja jäi pysyvästi saksan kieleen. Euroopassa, jossa antisemitismi nousee uudelleen, kirjaa luetaan yhä uudestaan. Erityiseksi sen nostaa sen omakohtaisuus.

Victor Klemperer (s.1881) kuoli Dresdenissä vuonna 1960. Hän oli koko elämänsä ajan tarkkailija, havainnoja ja ulkopuolinen. Juutalaistaustaisena rabbin poikana hän kääntyi kristinuskoon 21-vuotiaana, tuolloin kääntymisen tarkoitus oli ennen kaikkea varmistaa ura tai yliopistollinen virka. Hän analysoi kautta linjan muistiinpanoissaan ennen kaikkea Saksaa ja saksalaisuutta. Sodan jälkeen hän palasi Dresdeniin, jossa hän toimi mm. Itä-Saksan politiikassa. Vuonna 1996 kaikki päiväkirjat julkaistiin Saksassa. Niiden pohjalta esitettiin 1999 tv-sarja “Klemperer – Ein Leben in Deutschland”. Päiväkirjat kuuluvat saksan kielen ja Saksan historian avainteoksiin.

Klemperer, Victor: LTI – la langue du IIIeme Reich. Agora editions. Albin Michel. Paris 1996.

Kirjoittaja VTM, FM Laura Parkkinen on jatko-opiskelija ja tutkija Jyväskylän yliopistossa. Pienenä Laura halusi karjakoksi, mutta nyt Laura tekee väitöskirjaa populismista kommunikaationa. Laura on erityisesti kiinnostunut poliittisesta retoriikasta, Ranskan nykypolitiikasta, Marine Le Penistä, nationalismista, ranskalaisesta politiikan tutkimuksesta, Chavezista ja äärioikeiston naisista

Televisiotähtiä ja oikeistopopulismia


Marine Le Pen

Ranskan televisio-ohjelmissa ja haastatteluissa Francois Mitterand oli usein jäykkä kuin seiväs. Klassisen kirjallisuuskoulutuksen saanut Francois Mitterand sai 1980-luvulla haastajakseen Jean-Marie Le Penin, joka nojaili rennosti tuoliin ja jonka kädet olivat vapaat, sillä hän ei käyttänyt perinteistä mikrofonia. Nopea ja hauska Jean-Marie Le Pen otti nopeasti yleisön. Nyt televisiodebatit näyttelevät suurta osaa Ranskan poliittisessa kulttuurissa. Esimerkiksi Université Créteilissä Pariisissa analysoidaan tv-debatteja. Marine Le Peniä on luonnehdittu sanoilla ”vedette” ja ”starlette”, jotka viittaavat televisioon.

Rosoa ja vaaleutta 

”Te tiedätte, no, kun on blondi, niin ihmiset eivät juuri usko teitä.” ”Ai, mikä minulla on eniten yhteistä isäni kanssa? No hiukset”, Front Nationalen puheenjohtajaksi isänsä jälkeen valittu Marine Le Pen naurahtaa. Ranskalaiset lehdet aloittavat haastattelut usein kuvailemalla hänen vihreitä silmiään, vaaleaa ihoaan tai tupakoinnista johtuvaa hyvin matalaa ääntään. Kuvailujen rinnalla on jokin roso, kuten vaikkapa se, että isolla vaalealla naisella on käheä ääni, kapeat huulet tai hän näpelöi puhelintaan tyylikkäässä ravintolassa Pariisin hienostokaupunginosassa, jossa hän asuu. Marine Le Penin yhteydessä on puhuttu myös paino-ongelmista, hän laihdutti 20 kiloa ennen politiikkaan tuloaan.  Hän on kertonut ”uudesta elämästään” laihdutuksen jälkeen.

Marine Le Pen käyttää myös taajaan sanaa ”kärsimys”. Hän on oppinut hyvin nuorena kärsimään.  Elämä Jean-Marie Le Penin tyttärenä toi esiin stigmatisoinnin, tyttäristä tehtiin sosiaalisesti epähyväksyttäviä.

”Kun on Le Penin tytär, oppii hyvin nuorena kärsimystä. Opettajat kertoivat meille Algerian sodasta   sen mustimpina päivinä, ystävät eivät kutsuneet meitä syntymäpäiville, poikaystävät jättivät meidät, koska he eivät voineet seurustella Le Penin tytärten kanssa, joiden äiti poseerasi Playboyssa ilman  rihman kiertämää.” (Le Figaro, 10 juin 2002)

Le Penin tarina on ideaalinen keltaiselle lehdistölle, lapsuus kuuluisan isän tyttärenä (fille de, hänet esitetään jatkuvasti jonkun tyttärenä), dramaattiset käänteet ja avioero. Hän esiintyy hyvin mielellään reality-show-tyyppisissä* ohjelmissa, jossa hän kertoo ennen kaikkea itsestään ja omaa tarinaansa. Vanhempien avioero ja pommiattentaatti perheen asuntoon, poikaystävien puute ja silmätikuksi joutuminen ovat asioita, joita hän ottaa esille. Ennen kaikkea hän on lojaali isälleen. «Jean-Marinen» tulo Front Nationalen johtoon on tuonut puolueelle uudentyyppistä julkisuutta. Jean-Marine tarkoittaa sitä, että Marine Le Pen esitetään puolittain naisena, puolittain isänä, puolittain tyttärenä. Perinteisten feminiinisten piirteiden rinnalle tuodaan maskuliinisuutta.

Kasvutarina ja intimiteetti 

Marine Le Penistä ei ole luotu niin myyttistä hahmoa, kuin hänen isästään, joka oli jo lapsena ”luontainen johtaja”. Pikemminkin on kyse pienen ja ujon tytön kasvutarinasta ja isän perinnöstä. Le Pen on muuttanut retoriikkaansa hieman isänsä sanomisista. Kyse on ennen kaikkea vivahde-eroista. ”Useimpia pelottavat siirtolaisuus ja siitä puhuminen”, Jean

-Yves Camus kirjoittaa. Sukupuoli ei ole niinkään merkittävää, kuin se, miten Marine Le Pen tuottaa intimiteettiä ja ethosta. Hän avautuu, ja tietää miltä sinusta tuntuu. Kun isä Le Pen oli tunnettu ”heitoistaan”, joissa kaasukammiot olivat historian pikku yksityiskohta, ei Marine juuri vitsaile. Mutta hän osaa olla läsnä, heittää cowboy-bootsit ristiin ja kertoo tarinansa televisiossa käheällä äänellä..

Kirjoittaja VTM, FM Laura Parkkinen on jatko-opiskelija ja tutkija Jyväskylän yliopistossa. Pienenä Laura halusi karjakoksi, mutta nyt Laura tekee väitöskirjaa populismista kommunikaationa. Laura on erityisesti kiinnostunut poliittisesta retoriikasta, Ranskan nykypolitiikasta, Marine Le Penistä, nationalismista, ranskalaisesta politiikan tutkimuksesta, Chavezista ja äärioikeiston naisista